Текст и слова песни Cmx – Hautalinnut
Muistatko kuten minä
vai muistatko toisin:
kuolleiden koivujen puisto
peilit tyhjissä huoneissa
Tunsitko kuten minä
vai tunsitko toisin:
luhistuneen patsaan
anova katse taivaalle
Näitkö sen kuin minä
vai näitkö toisin aivan:
vaeltavat linnut
jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin minä
itseesi uskoitko:
vartalon verhottuun kaareen
silmän syvyyteen
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
Olitko siellä kanssani
olinko sittenkin yksin:
kolean keskipäivän kujat
harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
vai jotain outoa, omaasi:
sotilaitten askeleet
huudot, kirveltävä savu
Ja ikkunassa hahmo
ehkä sinun hahmosi:
kääntymässä pois
kenties kieltäen kaiken
Kuuntelitko ne huudot
vai suljitko korvasi
yö kun kuljetti pois
kaiken väen kuin omakseen
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
Haistoitko kummat kukat
vai olitko turtunut
ammuttu vanha Aleksei
tuoliinsa köytetty
Loputtomat torit, kuljitko
samoin risaisin kengin
tyhjät aukiot, märät
roikkuvat julisteet
Oliko sylini lämmin
vai viluasiko värisit
vanhan plataanin varjo
kirje kadonneelta veljeltä
Ja leivän kuiva kuori
tunsitko, oli suloinen
neljännen päivän aamuna
oli haudat vielä tyhjät
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
Itkitkö samaa surua
vai oliko sinulla omasi
kielletty nauru ja rakkaus
joku yksinäinen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
vai kuulitko sävelmän jonkin
kevätpäivän loistossa
yllä kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen
vallassa saman näyn
korkealta ja raskaana
satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
tänne kauas, tähän paikkaan
tyhjän kirkon torni hauras
juna tuoko sinua
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
onko henkesi tulessa vielä
ja tulemme yhtä liekkiä, liekkiä...
vai muistatko toisin:
kuolleiden koivujen puisto
peilit tyhjissä huoneissa
Tunsitko kuten minä
vai tunsitko toisin:
luhistuneen patsaan
anova katse taivaalle
Näitkö sen kuin minä
vai näitkö toisin aivan:
vaeltavat linnut
jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin minä
itseesi uskoitko:
vartalon verhottuun kaareen
silmän syvyyteen
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
Olitko siellä kanssani
olinko sittenkin yksin:
kolean keskipäivän kujat
harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
vai jotain outoa, omaasi:
sotilaitten askeleet
huudot, kirveltävä savu
Ja ikkunassa hahmo
ehkä sinun hahmosi:
kääntymässä pois
kenties kieltäen kaiken
Kuuntelitko ne huudot
vai suljitko korvasi
yö kun kuljetti pois
kaiken väen kuin omakseen
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
Haistoitko kummat kukat
vai olitko turtunut
ammuttu vanha Aleksei
tuoliinsa köytetty
Loputtomat torit, kuljitko
samoin risaisin kengin
tyhjät aukiot, märät
roikkuvat julisteet
Oliko sylini lämmin
vai viluasiko värisit
vanhan plataanin varjo
kirje kadonneelta veljeltä
Ja leivän kuiva kuori
tunsitko, oli suloinen
neljännen päivän aamuna
oli haudat vielä tyhjät
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
Itkitkö samaa surua
vai oliko sinulla omasi
kielletty nauru ja rakkaus
joku yksinäinen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
vai kuulitko sävelmän jonkin
kevätpäivän loistossa
yllä kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen
vallassa saman näyn
korkealta ja raskaana
satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
tänne kauas, tähän paikkaan
tyhjän kirkon torni hauras
juna tuoko sinua
On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
onko henkesi tulessa vielä
ja tulemme yhtä liekkiä, liekkiä...
К сожалению, прослушивание недоступно в данный момент
