Текст и слова песни Ismo Alanko – Hetki Hautausmaalla
M tuijotan kive jossa seisoo
kuolleen toverini nimi
tnne m pdyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
hnen nauravat kasvonsa mtnevt
kouransa maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin en ei tunnu missn
Tuijotan kive jossa seisoo
kuolleen toverini nimi
hnen vaalea tukkansa kasvaa vaan
vaikka lumi jo peitt maan
hn nukkuu vastoin tahtoaan
matoja poskillaan
siihen m pdyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
Siis ota mua kdest, mennn pois
halataan viel kun ehditn
hetkellinen onnen tunnen kesken kaiken
kesken koko olemisen, turhantrkeyden
ja kesken kaiken
M tuijotan kive jossa seisoo
kuolleen miehen nimi
tnne m pdyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
vaikka linnoissa herrana kulkisin
kskyj jakaisin
niin multaa suussa makaisin
lopulta kuitenkin
Siis hellit hetkeksi poikaparka
halataan viel kun ehditn
hetkellinen onnen tunne kesken kaiken
kesken koko olemisen, turhantrkeyden
ja kesken kaiken
Ne tuhannet kauniit pivt
kuulin katkeruuden nt
m omaa mieltni tuijotin
ajalle hvisin
nyt mun kalpeat kasvoni mtnevt
luuni maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin en ei tunnu missn
m tuijotan kive jossa seisoo
mun kuolleen ruumiini nimi
kuolleen toverini nimi
tnne m pdyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
hnen nauravat kasvonsa mtnevt
kouransa maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin en ei tunnu missn
Tuijotan kive jossa seisoo
kuolleen toverini nimi
hnen vaalea tukkansa kasvaa vaan
vaikka lumi jo peitt maan
hn nukkuu vastoin tahtoaan
matoja poskillaan
siihen m pdyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
Siis ota mua kdest, mennn pois
halataan viel kun ehditn
hetkellinen onnen tunnen kesken kaiken
kesken koko olemisen, turhantrkeyden
ja kesken kaiken
M tuijotan kive jossa seisoo
kuolleen miehen nimi
tnne m pdyn itsekin
vaikka kuinka riuhtoisin
vaikka linnoissa herrana kulkisin
kskyj jakaisin
niin multaa suussa makaisin
lopulta kuitenkin
Siis hellit hetkeksi poikaparka
halataan viel kun ehditn
hetkellinen onnen tunne kesken kaiken
kesken koko olemisen, turhantrkeyden
ja kesken kaiken
Ne tuhannet kauniit pivt
kuulin katkeruuden nt
m omaa mieltni tuijotin
ajalle hvisin
nyt mun kalpeat kasvoni mtnevt
luuni maatuvat
ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa
niin en ei tunnu missn
m tuijotan kive jossa seisoo
mun kuolleen ruumiini nimi
К сожалению, прослушивание недоступно в данный момент
